Tablettikeittimien käytöstä

Suomalaisille tablettikeittimet ovat suhteellisen tuntemattomia välineitä, meille ovat tutumpia pullo- tai patruunakäyttöiset kaasu- tai spriikäyttöiset sissikeittimet (etupäässä Trangia). Monet kokeneet vaeltajat puolestaan suosivat yhä pakkia ja nuotiotulta. Jos aiotaan sulattaa vettä lumesta, polttoainetta pitää olla runsaasti ja tällöin parhaat vaihtoehdot ovat juuri nestemäistä polttoainetta käyttävät keittimet (kaasukeittimet toimivat huonosti pakkasella) tai roihuava nuotio.

Lämpimänä vuodenaikana huipputehokkaita keittimiä ei välttämättä tarvita, vaan vähemmälläkin selviää: tarkoituksenahan on vain saada kahvi tai tee valmiiksi ja/tai saada sopivasti kuumaa vettä pussikeittoa, nuudeleita tms. varten. Tablettikeitin täyttää tämän loven oivallisesti.

Tablettikeittimen etuja ovat yksinkertainen (ja tästä johtuen halpa) rakenne, sekä polttoaineen helppo ja turvallinen varastointi/kuljetus.

Keitin

Mekaanisesti tablettikeitin ei ole muuta kuin pieneen tilaan taittuva kehikko, jonka päälle keittoastia asetetaan. Polttoainetabletti puolestaan pannaan auki taitetun keittimen sisällä olevan ritilän tms. päälle.

Keittimet mitoitetaan yleensä siten, että kokoon taitettuina niiden sisään mahtuu valmis paketti ko. keittimelle tarkoitettuja polttoainetabletteja. Heppoisen rakenteensa (ohutta peltiä) ansiosta tablettikeittimet ovat saaneet ”kertakäyttökeittimen” maineen, mutta esim. allekirjoittaneella on yhä käytössä pieni Esbit-keitin, joka on palvellut omistajaansa uskollisesti yli 20 vuotta!

Polttoaine

Polttoainetabletit ovat nykyisin valmistettu pääasiassa heksametyleenitetramiinista, jota kutsutaan myös heksamiiniksi (muita samaan tarkoitukseen käytettyjä aineita ovat trioksaani, metaldehyydi, alkoholin ja steariinin seokset sekä hyytelömäinen bensiini). Moni leikkihöyrykoneen lapsena omistanut muistaa valkoiset ns. esbit-palat, joilla konetta lämmitettiin. Nämä tabletit oli valmistettu juuri heksamiinista. Nimi Esbit tulee ko. polttoaineen 1930-luvulla kehittäneen saksalaisen keksijän nimestä: Erich Schumn Brenstoff in Tabletten (Erich Schumnin polttoainetta tabletteina).

Heksamiinipalat ovat väriltään yleensä valkoisia ja niiden koko vaihtelee esim. Esbitin 4 grammaa painavista pikkutableteista Mil-comin 28 grammaa painaviin isoihin tabletteihin. Poltettaessa niistä ei lähde savua, mutta kylläkin hyvin tunnusomainen tuoksu. Heksamiini palaa kirkkaalla keltaisella liekillä ja sillä lämmitetyn astian pohjaan muodostuu aikaa myöten musta, lievästi tahmainen pinnoite. Aineesta itsestään jää keittimen ritilälle tuskin mitään jätteitä. Polttamista ei pidä tehdä sisätiloissa, sillä syntyvät palokaasut ovat myrkyllisiä.

Polttoaine on koostumuksensa ansiosta helppo ja turvallinen kuljettaa: tabletteja voi kuljettaa keittimen sisällä, paloina taskussa tai omassa paketissaan repussa. Hieman rasvamaisesta pinnastaan johtuen irtonaiset tabletit kannattaa kääriä esim. paperiin tai säilyttää ne alkuperäisessä muovipaketissaan ennen taskuun laittamista: näin ne eivät tahri. Ainetta voi mielin määrin pilkkoa pienemmäksi palamisominaisuuksien siitä kärsimättä. Lisäksi se on tunteeton vedelle: esim. vuorokauden sangossa uinut tabletti syttyy yhtä iloisesti kuin vasta pakasta vedetty.

Keittimen käyttäminen

Keittimessä on kaksi liikkuvaa osaa: kannenpuolikkaat, jotka keitintä käyttöön otettaessa taitetaan joko 45 (pienet astiat kuten teräsmukit) tai 90 asteen (isommat astiat) kulmaan pohjaritilään nähden. Tabletit kuljetetaan tavallisesti kiinnitaitetun keittimen sisällä.

Tabletin sytyttäminen on kuin sytyttäisi kynttilää: aine ei leimahda, vaan vaatii tulitikulla ”lämmittämistä” esim. kulmakohdastaan n. 5 – 10 sek. ajan kunnes liekki tarttuu. Tablettia voi tänä aikana huoletta pitää sormilla vastakkaisesta kulmasta, sillä sen täydellinen syttyminen kestää reippaasti puoli minuuttia (jona aikana sen ehtii hyvin asettaa keittimen ritilälle). Sytyttäminen vaatii tuulensuojan, sillä ensimmäisen parinkymmenen sekunnin ajan tabletti palaa heikolla, helposti tuulenpuuskasta sammuvalla liekillä. Myöhemmin, kun tuli on levinnyt koko tabletin alalle, se kestää hyvin kovempaakin tuulta sammumatta.

Avoimesta rakenteestaan johtuen tablettikeitintä on aina käytettävä tulenkestävällä alustalla, kuten esim. kalliolla. Palavan tabletin synnyttämät lieskat leimuavat paitsi keittimen kyljissä olevista aukoista suoraan sivulle, myös sen pohjassa olevista ilmarei’istä suoraan alas. Lisäksi keitin kuumenee tabletin palaessa polttavan kuumaksi.

Parhaiten keitin toimii tuulensuojassa (kallionkolossa, poikittain tuulenpuolelle asetetun rinkan takana tms.), jolloin liekit pääsevät kunnolla lämmittämään päälle asetettua keittoastiaa. Haluttu lopputulos (halutaanko vesi ainoastaan lämmittää kuumaksi vai saada kunnolla kiehumaan) riippuu kolmesta asiasta: käytetystä vesimäärästä, käytettyjen tablettien määrästä ja ulkoilman lämpötilasta. Talvella keittimen teho ei enää riitä ja silloin kannattaakin siirtyä nestemäistä polttoainetta käyttäviin keittimiin.

Hyvänä nyrkkisääntönä esim. Mil-comin isoja tabletteja käytettäessä (kun astiana on kuvassa näkyvä brittien alumiininen kenttäkeittoastia) on, että kesällä yksi tabletti kykenee lämmittämään 0,5 l vettä lähes kiehumispisteeseen; täydellisessä tuulensuojassa vesi jopa ehtii aloittaa kuplimisen juuri ennen kuin tabletti sammuu. Jos vesi halutaan kunnolla keittää, lisätään käytettävän polttoaineen määrää. Tässä tapauksessa esim. 1 ½ (kesällä) tai 2 tablettia (syksyllä/keväällä).

Puoli litraa vettä riittää juuri sopivasti kuvassa näkyvän annoksen valmistamiseen: paketillinen nuudeleita (puolet lämmitetystä vedestä) ja kupillinen kaakaota (loput).